- •1.5 Leirin organisaatio
- •2.5.2 Väkivalta
- •2.5.3 Lasten keskinäinen väkivalta
- •2.6 Kuritusväkivalta ja henkinen väkivalta
- •2.7 Kriisitilanteet
- •3. Paikan päällä
- •3.1 Erityislapset ja -nuoret
- •Lasten ja nuortenongelmakäyttäytyminen leirillä
- •3.2 Ongelmien ratkaiseminen
- •Vakuutus nuhteettomuudesta
- •Talkootyösoipmus
- •5.3Kuvaus- ja julkaisulupa
- •6.2 Yk:n lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä
- •2.4 Lastensuojelulaki
- •3.2 Lapset ja nuoret
- •3.3 Ohjaajat
- •3.4 Lasten ja nuorten huoltajat
- •3.5 Ohjaajien tapahtumat
- •6.3Lastensuojelulaki jailmoitusvelvollisuus
- •.4 Ohjeet lasten kanssa toimimisesta kriisitilanteissa
- •6.5 Jokamiehenoikeudet3
- •.4 Ohjeet lasten kanssa toimimisesta kriisitilanteissa
- •6.5 Jokamiehenoikeudet5
- •6.6 Lista leirin ensiaputarvikkeista
- •Verta vuotava haava
- •Vieras esine hengitysteissä
2.5.3 Lasten keskinäinen väkivalta
Leirillä voi sattua tappeluita tai väkivaltatilanteita, joissa molemmat osapuolet ovat alaikäisiä. Tällaisiin tapauksiin liittyy enemmän tulkintaa, eivätkä lain antamat toimintaohjeet ole yhtä suoraviivaisia. Ohjaajien tehtävä on rauhoittaa tilanne omin voimin tai tarvittaessa poliisin kanssa. Jos nujakka johtaa loukkaantumisiin, paikalle kutsutaan ambulanssi, tai lapsi toimitetaan autolla lähimpään ensiapuun. Pienempiin vammoihin löytyy apua ensiapulaukusta. Lapsia jututetaan mahdollisimman nopeasti tapahtuman kulun selvittämiseksi.
Vakavammissa tapauksissa on syytä harkita lastensuojeluilmoituksen tekemistä tai poliisin pyytämistä paikalle: 15 vuotta täyttäneet ovat jo rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Hankalassa tilanteessa ohjaaja voi ottaa yhteyttä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kysyä neuvoa–sen voi tehdä anonyymisti. Lasten vanhempiin otetaan joka tapauksessa yhteyttä, ja tilannetta selvitellään heidän kanssaan. Kun tappelun syyt ovat selvillä, ohjaajat ja järjestäjät voivat miettiä, onko tilanne soviteltavissa vai pitääkö toinen tai molemmat osapuolet lähettää kotiin.
2.6 Kuritusväkivalta ja henkinen väkivalta
Sosiaali- ja terveysministeriön (2010) mukaan kuritusväkivalta on toimintaa, jolla aikuinen pyrkii fyysistä ylivoimaa käyttäen aiheuttamaan lapselle kipua tai epämukavan olon, mutta ei fyysistä vammaa, rangaistakseen tai säädelläkseen lapsen käyttäytymistä.
Perinteisiä kuritusväkivallan muotoja ovat esimerkiksi tukkapölly, luunappi, töniminen, repiminen tai piiskaaminen. Henkisen väkivallan yleisiä keinoja ovat haukkuminen, huutaminen, nimittely, pelottelu, väkivallalla uhkaaminen, eristäminen ja yksin jättäminen.Psykologinen kontrolli on erityinen lapsen käyttäytymisen säätelyn muoto. Tällöin aikuinen pyrkii ohjaamaan ja kontrolloimaan lapsen käytöstä hänen ajatustensa ja tunteiden manipuloinnin kautta esimerkiksi syyllistämällä, aiheuttamalla ahdistusta tai epäämällä rakkautta.
Ohjaajien on puututtava kollegan epäasialliseen käytökseen, jos sellaista huomaavat. Leiripäällikkö voi keskustella ohjaajan toimintatavoista ja asettaa tälle työparin loppuleirin ajaksi. Jos ohjaaja ei pysty tai halua muuttaa toimintatapojaan, hänet pitää poistaa leiriltä.
2.7 Kriisitilanteet
Kutsumattomat vieraat
Jos leirille on kutsuttu vieraita, järjestäjät ovat vastuussa heistä; ulkopuolisilla ihmisillä ei ole asiaa leirille. Jos paikalle eksyy ulkopuolisia, eivätkä ohjaajat pääse heistä eroon, otetaan yhteyttä poliisiin heidän poistamiseksi alueelta. Jos välikohtaus häiritsee leirin arjen pyörittämistä, tai vaatii poliisin kutsumista, on siitä syytä ilmoittaa vanhemmille ja järjestäjille.
1.Vakava väkivaltatilanne tai sen uhka:
Jos leirillä tapahtuu vakava väkivaltarikos, tulee henkilön, joka huomaa tapahtuman, hälyttää paikalle poliisi ja sairaankuljetus. Väkivallan uhrille tulee antaa ensiapua heti, kun se vaaratta on mahdollista.
Teon tekijän tuntomerkit on tarkoin havainnoitava ja kerrottava poliisille, jos tekijä on tuntematon tai lähtee pakoon. Tekijän jäädessä alueelle tulee leiriläisten pysytellä sisätiloissa, kunnes poliisi tulee paikalle. Jos tilanne on edelleen uhkaava, leiriläiset on kiireesti evakuoitava alueelta tilanteen vaatimalla tavalla noudattaen mahdollisuuksien mukaan onnettomuustilanteiden varalta tehtyä poistumissuunnitelmaa..
2. Itsemurhan uhka
NUORTEN ITSEMURHIEN TAUSTATEKIJÖITÄ
Nuorten itsemurha näyttää useimmissa tapauksissa olevan melko pitkän riskikehityksen tulos, joten meidän on mahdollista ajoissa tunnistaa ja tukea vaikeuksissa olevaa nuorta.
TAVALLISIMPIA RISKITEKIJÖITÄ
mielenterveysongelmat
masennus
sulkeutuneisuus ja estyneisyys
läheisten ystävien puute
epäsosisaalinen käyttäytyminen
päihteiden väärinkäyttö (alkoholi, lääkkeet tai huumeet)
jokin ajankohtainen stressitekijä
vaikeudet kotona, koulussa tai toveripiirissä
ITSEMURHAVAARASSA OLEVAN NUOREN TUNNISTAMINEN JA TUKEMINEN
Tärkeintä on uhkatilanteen tunnistaminen ja siihen vakavasti suhtautuminen, sillä masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoitaminen on merkittävä ehkäisevä tekijä.
ITSEMURHAVAARAN UHATESSA
Lähimmäisapua osaa jokainen antaa: uskalla puuttua, ilmaise välittämisesi, ole läsnä, kuuntele, etsi yhdessä vaihtoehtoja, rohkaise.
epäillessäsi nuoren harkitsevan itsemurhaa, kerro siitä välittömästi leiripäällikölle
voit myös itse yrittää puuttua asiaan. Nuorelta voidaan kysyä hienotunteisesti, mutta suoraan hänen tunteistaan ja ajatuksistaan: ”Oletko ajatellut itsemurhaa?”
Suora keskustelu asiasta on omiaan vähentämään sen maagisuutta ja myyttisyyttä
kuuntele nuorta ja osoita, että välität hänestä
älä tuomitse, älä vähättele nuoren ongelmia ja ole valmis vastaanottamaan aggressiivisuutta.
Älä jätä nuorta yksin, sillä sinun on voitettava aikaa ja saatava hänet välittömän kriisin ylitse
antaa nuori luvan tai ei, kerro hänen vanhemmilleen uhkaavasta tilanteesta ja pakota heidät ottamaan asia todesta
aseta nuorelle rajat, vaikka se aiheuttaisikin konfliktin. Rajat ovat osoitus välittämisestä ja itsemurhaa pohtiva tarvitsee niitä osoituksena siitä, että hänestä välitetään ja ollaan huolissaan
itsemurhauhassa ota aina yhteys itsemurhakysymyksiin perehtyneisiin asiantuntijoihin
3. Psyykkisen kriisin uhka
PSYYKKISEN KRIISIN TUNTOMERKKEJÄ
lapsi käyttäytyy tilanteeseen nähden hyvin oudosti
lapseen ei saa otettua kontaktia
lapsen käyttäytyminen on hajanaista tai hyvin vetäytyvää
lapsella on poikkeavia tunnereaktioita tai hän on selvästi ahdistuneen oloinen
lapsella on aistiharhoja
TOIMINTAOHJEET
lasta on hyvä pyrkiä rauhoittamaan tekemällä tilanne mahdollisimman turvallisen tuntuiseksi
älä jätä lasta yksin; aikuisen läsnäolo on lapselle tarpeellinen
ota yhteyttä leiripäällikköön ja vanhempiin
keskustele vanhempien kanssa hoitoon hakeutumisesta, anna tarvittavat yhteystiedot ja avusta tarpeen mukaan ajan varaamisessa
vakavassa akuutissa kriisitilanteessa lapsi tarvitsee välitöntä hoitoa. Tällöin lapsi on saatava päivystävän terveyskeskuslääkärin vastaanotolle tilanteen arviointia ja mahdollisen hoitolähetteen kirjoittamista varten.
psyykkisissä kriisitilanteissa hoitotahoja ovat lastenpsykiatrian poliklinikka, nuorisopsykiatrian poliklinikka (15-vuotiaasta lähtien) ja perheneuvola
