Lasten ja nuortenongelmakäyttäytyminen leirillä

Leiritoiminnan kautta lapset ja etenkin nuoret voivat tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan. Tällaiset kokemukset ovat tärkeitä etenkin syrjäytymisuhan alla oleville nuorille, oli heidän syrjäytymisensä syy mikä tahansa.

Erikoispedagogi Matti Kuorelahti¹ jakaa käyttäytymishäiriön pedagogisesti kolmeen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä käsittää tarkkaavaisuuden häiriöt, joista kärsivä nuori käyttäytyy levottomasti tai ylivilkkaasti. Toiseen ryhmään kuuluvat käytöshäiriöt, jolloin nuorella on sosiaalisia ongelmia, aggressiivisuutta ja yleisistä arvoista piittaamattomuutta. Syynä voivat olla epävakaa kotiympäristö tai torjutuksi tuleminen. Kolmanteen ryhmään sisältyvät psyykkiset häiriöt, kuten ahdistus, persoonallisuushäiriöt tai pakkomielteet.

Poikkeavan käyttäytymisen syyt voidaan yllä olevan mukaisesti jakaa yksilön sisäisiin (biologiset syyt) ja yksilön ulkopuolisiin syihin (sosiaaliset syyt: koti, koulu, kaveripiiri jne.)

Poikkeavasti käyttäytyvän nuoren kohtaamisessa korostuu oman käytöksen johdonmukaisuuden merkitys. Ohjaajan tulee suhtautua nuoreen realistisesti ja samalla luottaa, että nuori oppii ja kehittyy. Huomiota kiinnitetään onnistumiseen ja positiivisen palautteen antamiseen.

Päivi Nurmi (toim.) 2013: Lapsen ja nuoren viha. Juva: PS-kustannus.

3.2 Ongelmien ratkaiseminen

Ensisijaisesti ongelmien ratkaiseminen, liittyivätpä ne tapahtumiin, lapsiin, tai henkilöstöön, on järjestävän tahon sisäinen tehtävä. Jos pulmaa ei saada paikallisesti selvitettyä, sovittelu- ja ratkaisuapua pyydetään liiton toiminnanjohtajalta. Hän konsultoi tarvittaessa muita asiantuntijoita ratkaisun löytämiseksi.

Mikäli mahdollista, henkilöihin tai työilmapiiriin liittyvien ongelmatilanteiden ratkaiseminen kannattaa antaa ihmissuhdetaitoisen ja selväsanaisen henkilön käsiin. Ihmissuhteisiin ja ilmapiiriin liittyvät ongelmat ovat räjähdysherkkiä, ja niiden selvittely ilman liiallista mielipahaa vaatii diplomaattisuutta. Kaikille osapuolille pitää myös syntyä yhteneväinen käsitys siitä, millaisen lopputulokseen päästiin. Palaverin päätökset ja niiden merkitys käytännössä kannattaakin kirjoittaa ylös.

Ohjaajiin tai muihin leirin aikuisiin kohdistuvat valitukset, tulivatpa ne muiden ohjaajien, leiriläisten tai vanhempien taholta, tulee käsitellä ripeästi ja kaikkia asianosaisia kuullen. Järjestäjien tulee luonnollisestikin toimia tasapuolisesti ja kokemukseensa ja liiton periaatteisiin nojautuen. Myös omat virheet on tunnistettava, esimerkiksi virherekrytoinnit tai ohjaajien riittämätön opastus. Virheiden tunnistaminen johtaa luonnollisesti toimenpiteisiin, kuten lisäohjeistukseen tai toimintatapojen muuttamiseen.

Leirillä ongelmista kannattaa puhua ohjaajapajapalavereissa. Keskustelua avatessa sävy ei saa olla syyttelevä, ja negatiivinen palaute kannattaa antaa minä-puheen muodossa: ”Minulle on tullut sellainen tunne, että --,” tai ”Minua huolestuttaa, sillä olen saanut tällaista palautetta asiasta --.”Ihannetapauksessa ohjaajakollektiivi pääsee yhteisymmärrykseen ja asia ratkeaa nopeasti. Tilannetta ei pidä jäädä vellomaan, sillä se huonontaa ilmapiiriä nopeasti.

Lasten keskinäinen kiusaaminen tuomitaan yleisesti, mutta myös leirin aikuisilla on oikeus tehdä työnsä ilman kiusaamisen tai simputuksen aiheuttamaa painolastia. On suositeltavaa, että tällaisiin tilanteisiin puututaan nopeasti, vaikka kollegan käytökseen puuttuminen varmasti tuntuu hankalalta

Ratkaisun saaminen kiusaamistapauksissa on tunnetusti vaikeaa, koska tilanteessa on tyypillisesti yhden henkilön sana toisen henkilön sanaa vastaan. Järjestäjän tulee yrittää sovitella tilannetta ilman ennakko-oletuksia tai suosimista. Vihjeitä siitä, että ohjaajayhteisössä on ongelmia, ovat ohjaajakollegoiden nopea vaihtuvuus, samaan henkilöön kohdistuvat valitukset, jotka tulevat monelta taholta, sekä lapsilta tai vanhemmilta saatu palaute.

Kuten aikaisemmin on jo mainittu, rikosepäilyt annetaan heti tiedoksi viranomaisille (poliisi ja/tai lastensuojelu). Järjestäjien vastuulle jää tilanteen jälkihoito: mahdollinen tiedotus leiriläisten vanhemmille, ohjaajille tai liiton työntekijöille; purkupalaverin pitäminen ohjaajien kanssa, tai toimintaohjeiden kehittäminen.